Kulttuurien keskustelua kamppailun sijasta

Torstaina 4. marraskuuta Turun Sanomat uutisoi, että "Ylioppilaskunta pelästyi kahden turkkilaisopiskelijan tuohtumusta". Taustalla oli TYYn vuosijuhla, jonka mainosjulisteessa oli käytetty monistettua kuvaa Mustafa Kemalista, modernin ja sekulaarin, kansallisvaltioajatteluun perustuvan Turkin valtion perustajasta. Kemalia pidetään Turkissa eräänlaisena maallisena jumalhahmona, ja hänen lisänimensä "Atatürk" viittaakin hänen asemaansa koko kansakunnan isänä.

Tästä suuresta kunnioituksesta kumpusi kahden turkkilaisopiskelijan järkytys. Kuvan käytössä ei kuitenkaan käsittääkseni ollut tekijänoikeus- tai muita juridisia ongelmia, eikä Kemalin rooli ollut esittää itseään, vaan kuvaan haluttiin frakkipukuinen herrasmies.

Turkkilaisten pahennuksen tultua ilmi TYYn hallitus toimi nopeasti ja julisteet poistettiin kampusalueelta. On kuitenkin valitettavaa, että tällaiseen valintatilanteeseen jouduttiin. Se lisäksi toi jälleen etualalle kysymyksen sananvapauden ja kulttuuristen arvostusten suhteesta. Asia herätti mielipiteitä paitsi TYYn toimistossa, myös Turun Sanomien uutiskommenteissa. Keskustelu on helppo jättää yksiulotteiseksi, jolloin ristiriita ja valinta on ainoastaan periaatteellisen sananvapauden ja kulttuurisen hienotunteisuuden välillä.

Yksittäisessä tapauksessa onkin helppo jättää asia siihen. Suuremmassa kokonaisuudessa tällainen yksinkertaistaminen ei riitä, sillä silloin joko tietoisesti kärjistetään ristiriitoja tai jättäydytään kaikkien mahdollisten vastakkaisten arvostelmien vangiksi, jolloin kritiikkiä voidaan esittää vain tiettyjä valtakulttuurin instituutioita kohtaan. Pahimmillaan tämä tarkoittaa, että evankelis-luterilaista kirkkoa voidaan arvostella, muslimi-, juutalais- tai buddhalaisyhteisöjen uskonnollisia ulottuvuuksia ei, ja Mannerheim, G. W. Bush tai Vladimir Putin voidaan esittää "sopimattomalla" tavalla, mutta Kemal, Gamal Abdel Nasser tai Dalai Llama ovat koskemattomia.

Turun Sanomien uutisen synnyttämässä keskustelussa nimimerkki "Otan osaa" kaipaisi Suomeen lisää "SISUA ja talvisodanhenkeä" [sic]. Tämänkaltaisissa puheenvuoroissa ei huomata maailman muuttuvan jatkuvasti, tai korkeintaan siihen tulee reagoida vihamielisesti siilipuolustuksella. Tämä on toki yksi tapa ottaa vastaan muuttuvan maailman haasteet, ja "rajat kiinni" -politiikka on yksi validi politiikan malli.

Joskus, ja varsinkin kun "Suomea suomalaisille" vaativillekin kelpaavat kyllä globalisaation mukanaan tuomat materiaaliset edut, paras tapa suhtautua mainittuihin muutoksiin on kuitenkin sopeutuminen. Vaikuttaa siltä, että globalisaatiosta ei voi jättäytyä syrjään (Myanmarin ja Pohjois-Korean kyseenalaisia esimerkkejä lukuun ottamatta). Maapalloistumisen mekaniikka on toki hankalahko aihe käsiteltäväksi tässä, joten totean vain, että sopeutuminen muuttuvaan maailmaan edellyttää eri kulttuurien ymmärtämistä ja niiden kunnioittamista - tarpeellisissa määrin. Onneksi Turun yliopistossa opetetaan useita aineita, jotka auttavat hahmottamaan erilaisten moraalijärjestelmien syntyä. Kannustaisinkin kaikkia tutustumaan vaikkapa eri historia-aineiden, monikulttuurisuus-kokonaisuuden tai maantieteen opetustarjontaan. 

Toki ymmärrystä tarvitaan myös turkkilaisilta, portugalilaisilta, nigerialaisilta ja indonesialaisilta. Maailman kaikkien ihmisten pitäisi pohtia oman maailmankuvansa paikkaa maailmassa ja miettiä, miten naapurikulttuurin kanssa eletään mieluummin sovussa kuin sotajalalla. 

Rauli Elenius

hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka)

Turun yliopiston ylioppilaskunta