Älä ruoki lamaa!

Kielto kaikui televisiossa ja pisti silmään lehdissä. Oli ja on jokaisen kansalaisvelvollisuus käydä ja kuluttaa, vielä enemmän kuin tavallisesti. Oli ja on valtion tehtävä edesauttaa kulutusta kuluttamalla itse. Yksinkertaista, eikö vain? Miten sitten onnistuu sellainen elvytys, jossa kuluttajan (ts. kansalaisen) tehtävä on käyttää saamansa raha pois, mutta valtion tehtävä taas onkin säästää? Miten kohtuullista on vaatia yksittäisiä kansalaisia tuhlaamaan ja itse kiristää kukkaronnyörejään? Miksi valtio ja julkinen sektori voi irtisanoa ja lomauttaa? Miksi yritykset voivat jakaa potkuja ja lakkauttaa? Miksi saatuaan kenkää kenkätehtaalta, on kansalaisen edelleen ostettava uudet lenkkarit, vaikka vanhatkin ovat vielä ehjät ja leivästäkin on pulaa?

Elämme taloudessa tällä hetkellä varovaisen nousun kautta, mikä on tietysti positiivinen asia, sillä nyt meillä pitäisi olla taas varaa kuluttaa. Laman aikana kulutamme, koska meidän täytyy ja nousukaudella, koska siihen kykenemme. Velaksi tai säästöillä, kunhan kulutamme. Mikäli talous ei kasva, olemme kusessa. Kauanko voimme jatkaa loputtoman talouden kasvun politiikkaa? Miksi kaikki muut asiat ovat rajallisia, paitsi maailmankaikkeus ja talouden kasvu (ja tietysti ihmisen typeryys)?

Aina kun tiskivuori keittiössäni kasvaa suorastaan eeppisiin mittoihin (eli viikoittain), mietin, että kuinkahan voisin välttää tiskaamista mahdollisimman pitkään. Mieleeni on useinkin juolahtanut varsin nerokas ajatus: mitä jos käyttäisinkin vain kertakäyttöastioita? Tappaisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eikö olisikin järkevää kuluttaa tällä tavalla? Raha ja tavara liikkuisivat suorastaan kelvollista vauhtia. Vaikka tämä vaikuttaa mielestäni suunnattoman järkevältä toiminnalta, käytän silti edelleen vanhoja teräksestä ja posliinista valmistettuja astioitani. Olen huono kuluttaja ja huono kansalainen.

Opintotukeni riittää ihmisarvoiseen elämään, mutta ei talouden pelastamiseen. Kumpi on tärkeämpää? Pitäisikö minun nostaa opintolainaa voidakseni kuluttaa? Maksaisin siis maksamisen ilosta. Ehkä minun pitäis mennä töihin opiskeluiden ohessa. Ei kai, silloinhan valmistumiseni saattaisi viivästyä.

Onnistuneen opiskelijan ja täydellisen kansalaisen roolien yhdistäminen tarkoittanee siis nopeaa valmistumista, gradun jälkeistä velkataakkaa ja montaa vuotta työkkärissä kokemuksen puutteen vuoksi.

Ellei sitten... http://www.adressit.com/opiskelijanhyvinvointi