Maksut palasivat pöytälaatikkoon - mutta kuinka pitkäksi aikaa?

Paljon tätä parempaa viikkoa ei kopoblogille voisi olla. Maanantain ja tiistain koposektori viettää Helsingissä SYL:n kopotapaamisessa, keskiviikkona tuhannet opiskelijat valtaavat Helsingin kadut osoittaakseen mieltään maksuttoman koulutuksen puolesta ja torstaina ennen edustajiston kokousta edunvalvontavaliokunta järjestää maksuttoman koulutuksen foorumin. Tämä tarkoittaa paitsi kovaa kiirettä, myös erittäin mielenkiintoisia neljää päivää.

Kopot ympäri Suomen tapaavat Anita Lehikoisen, jonka johtaman opintojen nopeuttamista pohtineen työryhmän ehdotuksista nousi kiivas keskustelu pääsykokeista ja ylioppilastutkinnon merkityksestä koulutukseen pääsylle. Onneksi opetusministeri lopulta sanoi julkisuudessa sen, minkä kaikki työryhmän muistion lukeneet huomasivat: media liioitteli ehdotuksia todella vahvasti, minkä jälkeen yleisönosastot pullistelivat kirjoituksista pääsykokeiden poistamista vastaan.

Turhauttaviin mittoihin venynyt keskustelu muistutti medialukutaidon ja lähdekritiikin tarpeesta. Laatulehti Helsingin Sanomiinkaan ei kannata aina uskoa, jos väite kuulostaa liian uskomattomalta, vaan silloin pitää ottaa asiasta selvää omien rahkeiden rajoissa. 

Toinen puoli pääsykokeiden ympärillä velloneessa keskustelussa oli, että keskustelu koulutuksen maksuttomuudesta on hiipunut lehdistössä lähes kokonaan. Ne, jotka muistiota lukematta hiiltyivät pääsykokeiden poistoehdotuksesta, eivät todennäköisesti myöskään huomanneet lukukausimaksujen ja muiden maksullisuuden mallien olevan edelleen työryhmämuistiossa - liitteenä. 

Vaikka valtakunnallisessa keskustelussa on paljon muutakin mielenkiintoista, kuten malliohjelmien finalistien kohtalo, kansanedustajien irtosuhteet tai sekoilevat mäkihyppääjät, opiskelijoiden ja kaikkien koulutuksen maksuttomuutta kannattavien pitää olla varpaillaan. Koska tämän vaalikauden maksuttomuus on turvattu ainakin jos on kokoomukseen uskominen, katseet pitää kääntää ensi vuoden eduskuntavaaleihin ja hallitusneuvotteluihin. Jos teema vaietaan kuoliaaksi ennen vaaleja, on budjettivajetta helppo alkaa kuromaan umpeen lukukausimaksujen turvin, valtionosuutta pikkuhiljaa pienentäen, hallitusta muodostettaessa. Toivottavasti puolueiden muisti on vuoden päästä paremmassa kunnossa kuin pääministerin tällä hetkellä.

Miksi koulutuksen sitten pitäisi olla maksutonta? Eikö ole vain reilua, että se maksaa, joka "palvelua" käyttää?

Tässä muutama argumentti maksuttomuuden puolesta. Jos koulutus olisi maksullista, niin...

...työpaikan saadessaan opiskelija jättäisi helposti opinnot kesken, jos työnantaja hakee nimenomaan osaamista tutkintotodistuksen sijaan. Tuskin haluamme nykyistä enempää "gradua vailla valmiita".

...akateemisen työttömyyden maailmassa pitäisi olla melko rämäpää, jotta uskaltaisi ottaa tuhansien eurojen velan päätyäkseen kortistoon. Rikkailla ei tietenkään ole ongelmaa aivan samassa laajuudessa. Lisäksi koulutettujen palkat eivät Suomessa ole erityisen korkeat. Maksut johtaisivat tuloerojen kasvuun tai vaihtoehtoisesti koulutuksen houkuttelemattomuuteen.

...ulkomailta saisi Suomea tunnetumman, vaikkei välttämättä parempaa, tutkinnon. Brittiläiset keskinkertaisetkin yliopistot tunnetaan maailmalla paremmin kuin suomalaiset. Maksut avittaisivat suomalaista aivovuotoa muihin rikkaisiin maihin.

...opiskelija muuttuisi asiakkaaksi ja henkilökunta palveluntarjoajiksi. Yliopiston yhteisöllisyys- ja sivistysihanteet saisivat lentävän lähdön.

Olisiko sinulla varaa maksaa?

Lähdekritiikin helpottamiseksi työryhmän muistio ja tiivistelmä ovat luettavissa: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/opintojen_nopeuttaminen.html

Rauli Elenius

hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka)