TYYn hallituksen puheenjohtajan puhe lukuvuoden avajaisissa

Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Elias Laitisen tervehdys lukuvuoden avajaisissa 2.9.2010

Arvoisa kansleri, arvon rehtori, hyvä yliopistoväki

Jos käy läpi yliopiston toimijoiden puheita ja kirjoituksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta, näyttää että yliopisto on ollut murroksessa aina. Aina on ollut tulossa, käsillä tai juuri ohitettu "se suuri mullistus", joka muuttaa perustavalla tavalla yliopistoa ja siellä tehtäviä asioita. Näitä mullistuksia, viimevuotista yliopistohallinnon täysremonttia unohtamatta, pohtiessa, tulee mieleen sama kysymys, jonka Turun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Aki Halonen esitti puhuessaan vuonna 2009 vappuna Liljan patsaan lakituksessa: Milloin saamme yliopistoilla keskittyä hallinnon- ja toimintatapojen uudistusten sijaan siihen, mitä olemme tänne tulleet tekemään - opetukseen ja tutkimukseen?

Usein olemme huomanneet kysyä samaa, mitä kysyttiin TYYn yhdessä Turun yliopiston henkilöstöyhdistyksen, Turun Tieteentekijöiden ja Professoriliiton Turun osaston kanssa viime keväänä järjestämässä keskustelutilaisuudessa: Miksi yliopistoa vaivataan? Miksi opetusministeriö ja muut valtion virkamiehet asettavat jatkuvasti uusia tulosmittareita ja kontrollikeinoja, ja velvoittavat meitä jatkuvasti uudistuksiin kuvitellen tietävänsä yliopistoja paremmin, mikä niille on hyväksi. Mutta harvemmin olemme huomanneet kysyä itseltämme, miksi lähdemme tähän mukaan ja toteutamme näitä kontrollikeinoja myös oma-aloitteisesti. Siksi minä tahdonkin tänään esittää teille kysymyksen: milloin meillä itsellämme on rohkeutta lopettaa myötäjuoksu, lopettaa keskittyminen koordinointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen ja aloittaa näiden sijaan keskittyminen tutkimukseen ja opetukseen?

Paitsi yliopiston henkilökunnalle, myös opiskelijoille pitäisi taata mahdollisuus keskittyä työhönsä, eli opiskelijoiden kohdalla opiskeluun. Valitettavasti tämä ei näytä valtiota kiinnostavan, vaan yhdessä sovitusta opintotuen kehittämispaketista livettiin. Vajaan kahden viikon kuluttua eduskunta hyväksyy budjetin, jossa opintotuki jätetään ainoana toimeentulon takaavana perusetuutena vaille indeksisuojaa. Budjettiriihessä opintotuen uudistusta valmistelleen työryhmän esityksestä osattiin kyllä poimia kaikki tiukennukset, mutta porkkanat jäivät tarjoilematta. Ilman todellisia opintotuen kehittämistoimenpiteitä on turha odottaa myöskään sitä, että opiskelijat pystyisivät keskittymään opintoihinsa nykyistä paremmin. Viidensadan euron suuruisesta opintotuesta jää Turun keskimääräisen vuokran jälkeen käteen alle sata euroa. Kuinka moni teistä pystyisi elämään alle sadalla eurolla kuukaudessa?

Tästä huolimatta opiskelijajärjestöt tekevät parhaansa tasoittaakseen jäsentensä opintietä. Ylioppilaskunta on olemassa jäseniään ja alayhdistyksiään varten, ja kaikkien näiden tavoitteena on se, että opiskelijat selviytyisivät opinnoistaan. Me kiinnitämme valtion ja yliopiston huomiota opiskeluja hankaloittaviin kohtiin, mutta paitsi tätä, me myös tasoitamme opintietä itse. Me kannustamme opiskelijoita olemaan aktiivisia, innostuneita ja kiinnostuneita paitsi yhteiskunnasta, myös opiskelemastaan alasta. Älköön siis kukaan sanoko, että opiskelijajärjestöt ainoastaan vaativat perusteettomia etuuksia, eivät kanna vastuuta opiskelijoiden opinnoista. Näin ei ole, eikä missään tapauksessaan pidä olla.

Me opiskelijat tahdomme olla meille osoitetun luottamuksen arvoisia. Me tahdomme olla yliopistoyhteisön aktiivisia jäseniä ja osallistua sen toimintatapojen kehittämiseen, tapahtui tämä sitten vielä jäljellä olevan kollegiaalisen hallinnon puitteissa tai sen ulkopuolella. Tämän lisäksi me tahdomme osallistua kantamalla entistä paremmin ja oma-aloitteisemmin vastuuta omista opinnoistamme. Me tahdomme aidosti olla akateemisen yhteisön jäseniä. Hyvät yliopiston palkolliset, hyvät tieteentekijät, antakaa meille siihen mahdollisuus. Antakaa meille riittävät tukipalvelut, mutta ennen kaikkea ottakaa meidät vakavasti, ottakaa meidät nuorempina kollegoina mukaan siihen tieteelliseen työhön, jonka tekeminen kai edelleenkin on yliopiston päätehtävä. Jos tämän teette, voin ainakin omasta puolestani taata, että ylioppilaskunta tulee tekemään kaikkensa, jotta entistäkin useampi sen jäsenistä olisi sekä vastuullinen opiskelija että aktiivinen tiedeyhteisönsä jäsen.

Suurempia pyrkimyksiä. Se oli keväällä kuulemani ylioppilaskuntien tulevaisuutta käsitelleen esitelmän otsikko.

Suurempia pyrkimyksiä me tarvitsemme myös yliopistoilla. Suurempia kuin se, että näyttäisimme mahdollisimman kauniilta erilaisilla ranking-listoilla ja muilla meille asetetuilla managerialistisilla tulosmittareilla.

Eikö se, että me kaikki yliopistolaiset yhdessä olemme tekemässä maailmasta hieman parempaa paikkaa, ole juuri sitä todellista yhteiskunnallista vuorovaikutusta? Meillä on varmasti sekä annettavaa että saatavaa, joten miksi sulkeutua kampukselle? Sanokaamme Turulle ja Suomelle: tuokaa meille ongelmanne, niin me tuomme teille ratkaisut niihin. Paljon parjatullakin Aalto-yliopistolla näin tehdään jo. Meillä uuden, entistä monitieteisemmän Turun yliopiston tutkijoilla ja opiskelijoilla on tähän vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet. Ylioppilaat tahtovat kantaa vastuunsa paitsi akateemisen yhteisön jäseninä, myös turkulaisina, suomalaisina ja maapallon asukkaina. Tähän kutsumme mukaan myös muun Turun yliopiston väen. Miksi me, ennakkoluulottomat ihmiset, jotka opiskelemme lähes kaikkia tämän yhteiskunnan aloja, emme antaisi osaamistamme ja ajatuksiamme kaikkien käyttöön ja hyödyksi?

Näiden ajatusten saattelemana tahdon toivottaa teille kaikille hyvää lukuvuoden alkua, tarmoa ja keskittymisrauhaa tärkeässä työssänne ja hyvää matkaa kohti suurempia pyrkimyksiä.