TYYn hallituksen puheenjohtaja Elias Laitisen vappupuhe 30.4.2010

Ylioppilaat – akateemiset – arvoisat vapun viettäjät

Me ylioppilaat olemme tämän maan ja tämän maailman tulevaisuus. Me varjelemme sitä, ja rakennamme sitä eteenpäin, omalla tavallamme.

Mutta, ylioppilaat, meihin ei luoteta. Ei luoteta siihen, että me opiskelisimme ja sivistäisimme itseämme tarpeeksi hyvin, ja tarpeeksi nopeasti. Meihin ei luoteta, ja siksi meitä pitää kontrolloida.

Opintoaikoja haluttiin rajata, vaikka samalla sekä laaja sivistys että joustavuus liikkua työelämän ja opiskelujen välillä vaarantuvat. Opintotukijärjestelmäämme ruuvataan paraikaa entistä tiukempaan – tai kuten jotkut sanovat, kannustavampaan - suuntaan, vaikka olemme jo ennestään ainoa kansanryhmä, jonka oletetaan täydentävän toimeentuloaan ottamalla lainaa.

Samaan aikaan työuria halutaan pidentää. Opiskelijoiden olisi valmistuttava entistä aiemmin. Se, että jo opiskeluaikanamme kannamme kortemme kekoon tekemällä töitä, joista maksamme veroja, ei ilmeisesti riitä. Näiden opiskelijoita koskevien tiukennusten lisäksi kokonaan oma lukunsa ovat yliopiston tutkijoita ja opettajia koskevat kontrollimekanismit ja raportointivelvollisuudet. Ilmeisesti päättäjiämme ohjaa ohjenuora, jonka mukaan luottamus on hyvä, mutta kontrolli vielä parempi.

Tuon kontrollin avulla meistä halutaan ottaa kaikki irti. Halutaan varmistaa, että olemme mahdollisimman tuottavia rattaita kansantalouden koneistossa.

On olemassa myös muita arvoja, kuin tuottavuus. Meidän ylioppilaiden ja akateemisten tehtävänä on muistuttaa siitä, että sivistys ja vapaus ovat arvoja, jota ei voi mitata rahassa. Vapaus kokeilla ja erehtyä, vapaus eksyä, vapaus ajatella uudella tavalla. Tällainen vapaus, ilman kontrollia ja rajoitteita, tuottaa lopulta parhaan lopputuloksen paitsi henkisesti, myös aineellisesti. Tätä vapautta meidän on vaadittava paitsi yliopistolle, myös muualle yhteiskuntaan.

Vapauden mukana seuraa myös vastuu. Jos me haluamme säilyttää yliopistodemokratiasta – tai ylipäätään suomalaisesta demokratiasta – ne rippeet, mitkä siitä vielä ovat jäljellä, meidän on oltava tuon vapauden arvoisia. Meidän on kannettava vastuuta, ja tuota vastuuta kannamme parhaiten olemalla mukana ja osallistumalla.

Ylioppilaat, me olemme rakentaneet tämän maan tähän saakka. Koulutuksen ja korkean sivistyksen avulla me olemme rakentaneet maan jossa jokaisesta pidetään huolta. Me emme hyväksy sitä, että tuosta sivistyksestä, jonka avulla olemme päässeet tähän saakka, aletaan tinkiä muuttamalla se maksulliseksi. Me emme hyväksy lukukausimaksuja, emme opintoseteleitä, emmekä mitään muutakaan yritystä tehdä koulutuksesta maksullista. Samoin emme hyväksy mitään muitakaan yrityksiä purkaa rakentamaamme maata. Emme, vaikka toisenlaisista, huonommin toimivista malleista löytyisi muista maista kuinka paljon esimerkkejä tahansa. Sen sijaan, että me yritämme matkia näitä huonommin toimivia malleja, muiden pitäisi ottaa oppia meiltä.

Ylioppilaat, uskokaamme itseemme. Uskokaamme siihen, mihin olemme jo pystyneet, mutta ennen kaikkea uskokaamme siihen, mihin kaikkeen voimmekaan vielä tulevaisuudessa pystyä. Ystävät, maailma ei ole valmis. Menkää ja tehkää se omaksenne!

Ylioppilaat, lakit päähän!

Elias Laitinen, 30.4.2010